Talousarvio, mitä se on?

Etusivu

Kaarinan SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtajan Timo Virkkulan puheenvuoro talousarviokokouksessa 12.11.2019.

 

Me kokoonnumme vuosittain keskustelemaan euroista, tuhansista, sadoistatuhansista ja miljoonista. Summat vilistävät ja niitä ihmetellään. Jostain halutaan säästää niin ja niin paljon, toisaalle lisätä tuon ja tuon verran. Mutta mistä me oikeasti päätämme, kun lyömme keskustelun jälkeen nuijan pöytään?

Me päätämme siitä, kuinka pitkään vakavasti muistisairaan vanhuksen pitää pärjätä kotonaan, ennen kuin hän pääsee tehostetun palveluasumisen piiriin. Me päätämme siitä, ehtiikö opettaja antamaan henkilökohtaista huomiota oppilaalle, joka on matemaattisesti lahjakas, mutta ruotsin verbit tuottavat ongelmia. Me päätämme siitä, onko kaupunkilaisilla varaa viedä lapsensa leikkipuistoon, sillä välin kun käy itse asioimassa työnvälityksen kanssa. Me päätämme myös siitä, voivatko kaarinalaiset urheiluseurat jatkossakin kehittää toimintaansa, luottaen siihen, että kaupungin liikuntatilat säilyvät kaikkien käytössä.

Meidän edessämme on paksu budjettikirja, josta me poimimme vain numerot, emmekä vaikutuksia numeroiden takana. On toki helpompaa leikata satatuhatta euroa sosiaali- ja terveyspalveluiden momentilta se ja se, kuin miettiä sotamuistoja läpikäyvää Marttaa, jonka sukulaiset huolissaan odottavat, että milloin ne tiukentuneet kriteerit täyttyvät, ja saadaan mummo turvaan, hoidon piiriin.

Jos katsomme tänään kuitenkin numeroiden ja yksittäisten tarinoiden taakse, voimme todeta, että tämän vuoden budjetissa on paljon hyvää. Sairaanhoitajan käynnit säilyvät maksuttomina, terveyskeskukseen panostetaan muutenkin lisähoitajien ja lääkärien sitouttamisrahojen muodossa. Opetus ja varhaiskasvatus saavat tasokorotuksensa, jotka kasvava lapsi- ja oppilasmäärä tarvitsee. Kouluverkkoon, eikä koulujen palvelutasoon kajota, vaikka jossain vaiheessa sellaistakin väläyteltiin. Sama koskee liikunta- ja urheilupaikkoja, jotka pysyvät edelleen maksuttomina kaikille kaarinalaisille. Eläkeläisjärjestötkin saavat pitää toiminnalleen tärkeät tilat.

Investointiohjelmasta on puhuttu viimeiset vuodet ja tullaan puhumaan pari seuraavaakin, mutta toivon, että keskustelun sävy on muuttumassa kauhistelusta ihasteluksi, kun kymmenet miljoonat eurot, huomaatteko, taas ne kauhistuttavat mutta kasvottomat eurot, muuttuvat nykyaikaisiksi oppimisympäristöiksi, liikuntatiloiksi, neuvoloiksi, päiväkodeiksi ja niin edelleen. Kun me vuosikymmenen päästä katsomme tätä investointiohjelmaa, uskon, että velanmaksun henkistä taakkaa helpottaa se tieto, että Kaarina on paras paikka oppia, liikkua ja kasvaa.

Mutta entäs ne eurot? Kai niistäkin pitää talousarvion yhteydessä jotain mainita? Vastuullisen taloudenhoidon perusperiaate on, että alijäämäistä tai epärealistista budjettia ei pidä tehdä. Ja kun menopuolesta on saavutettu yksimielisyys, pitää katsoa viivan alle. Sieltä löytyy yli 600 000 euroa alijäämää, joten tuloille on tehtävä jotain. Oikeudenmukaisin tapa kasvattaa kaupungin tuloja on tehdä maltillinen korotus kunnan tuloveroon, jolloin saamme kaikki tähän budjettikirjaan kirjatut hyvät palvelut rahoitettua, puhumattakaan siitä tosiasiasta, että meidän tulee varautua kymmenien miljoonien investointien tuomaan velkataakkaan. Tässä tilanteessa ei ole perusteltua tehdä alijäämäistä talousarviota.

Näillä reunahuomautuksilla haluan kehua budjetin valmistelussa vallinnutta yhteishenkeä, jolla olemme saaneet yhdessä aikaiseksi sellaisen toiminnan ohjenuoran, jota kelpaa esitellä kaupungissamme asuville ja niille sadoille, jotka tulevankin vuoden aikana tänne muuttavat.